Kärsimys ja kunnia

16.2.2020

Kärsimys ja kunnia
Dolor y gloria
Espanja 2019
Ohjaus: Pedro Almodóvar
Käsikirjoitus: Pedro Almodóvar
Pääosissa: Antonio Banderas, Penélope Cruz
K16
113 min
puhuttu kieli: espanja

Espanjalaisen konkariohjaaja Pedro Almodóvarin (mm. Kaikki äidistäni, Puhu hänelle, Iho jossa elän) uusimmasta on sanottu, että se on kenties hänen henkilökohtaisin. Monin paikoin se tuntuukin eräänlaiselta testamentilta. Almodóvarin elokuvissa on totuttu näkemään erityisesti vahvoja naisia, vaikeita perhesuhteita ja normista poikkeavaa seksuaalisuutta. Kärsimys ja kunnia tuo valkokankaalle monia tuttuja aineksia, mutta erityisesti päihderiippuvuutta ja seksuaalisuutta käsitellään tuoreella otteella.

Elokuvan pääosassa (Almodóvarin alter-egona) on Antonio Banderasin esittämä elokuvaohjaaja Salvador Malloni, joka painiskelee luovuuden tuskien sekä ikääntymisen tuoman konkreettisen kivun kanssa. Kun hänelle koittaa syy hioa sopua entisen työtoverin kanssa päätyy hän kokeilemaan uusia keinoja lääkitä kipuansa. Edessä on euforian siivittämänä takaumamatkoja lapsuuteen ja elämänhallinnan järkkymistä nykyisyydessä. Banderas palkittiin Cannesin elokuvajuhlilla parhaana miesnäyttelijänä roolistaan, eikä ihme.

Vaikka Kärsimys ja kunnia on miehiin keskittyvä elokuva, on olennaisena hahmona myös takaumissa esiintyvä Salvadorin äiti, jota esittää takuuvarman suorituksen tekevä Penélope Cruz. Kaksi aikatasoa kulkee mielenkiintoisella tavalla läpi elokuvan aina neljännen seinän rikkovaan loppukohtaukseen asti. Köyhässä mutta auringontäyteisessä lapsuudessa muutetaan luolaan ja koetaan seksuaalisuuden herääminen maalarin veistoksellista kehoa katsellessa.

Elokuvassa käytetään kovia huumeita kirkkaassa päivänvalossa tekemättä asiasta silti salonkikelpoista. Elokuva ei mässäile huumeilla mutta tarjoaa kouriintuntuvamman näkökulman niihin kuin moni synkempi päihde-elokuva. Almodóvarin omasta asunnosta kopioitu Salvadorin koti ylipursuvine väreineen luo vahvan kontrastin hahmon melankolialle ja kivulle.

Kepeämpänä mutta yhtä lailla riipaisevana aihiona Salvadorin elämään poikkeaa myös rakkaus vuosien takaa ja sen kautta niin hän kuin Almodóvar paljastavat itsensä haavoittuvimmillaan. Yllätyksiä elokuva tuskin tarjoaa juuri kellekään, mutta biseksuaaliset mieshahmot ja heroiinin käyttö ovat harvoin nostettu näin koskettavalla ja elämänmakuisella tavalla elokuvissa esiin. Jos tämä on Almodóvarin viimeinen taidonnäyte, on se harvinaisen kunniakas sellainen.

Oskari Pekonen



Kuvat: Filmikamari