Silence
Silence
USA 2016
Ohjaus: Martin Scorsese
Käsikirjoitus: Jay Cocks, Martin Scorsese Shusaku Endon romaanin pohjalta
Pääosissa: Andrew Garfield, Adam Driver, Liam Neeson, Issei Ogata
K16
161 min
puhuttu kieli: englanti, japani, latina
Amerikkalaisen nykyelokuvan kärkiohjaajiin kuuluvan Martin Scorsesen uusin elokuva Silence päättää hänen uskonto aiheisen trilogiansa, joka alkoi Kristuksen viimeisestä kiusauksesta (The Last Temptation of Christ, 1988) ja jatkui elokuvalla Kundun (1997). Silence on yksi ohjaajansa pitkäaikaisimmista ja henkilökohtaisimmista elokuvista, koska Scorsese halusi nuorena opiskella katoliseksi papiksi, mistä hän on ammentanut elokuvaansa pohdiskelua uskonnon luonteesta. Myös Scorsesen useat rikoselokuvat ovat käsitelleet päähenkilönsä uskonnollista konfliktia kuten Sudenpesä (Mean Streets, 1973) ja Taksikuski (Taxi Driver, 1976).
Silence kertoo kahden jesuiittapapin Rodriguesin (Andrew Garfield) ja Garrupen (Adam Driver) matkasta 1600-luvun Japaniin levittämään kristinuskoa ja etsimään mentoriaan isä Ferreiraa (Liam Neeson), jonka huhutaan luopuneen kristinuskosta. Sotilashallituksen johtamassa Japanissa kristinusko kiellettiin 1614 ja sitä harjoittavia salattuja kristittyjä alettiin vainota. Elokuvassa salattuja kristittyjä jahtaavat julman inkvisiittori Inouen (Issei Ogata) ja tämän viekkaan tulkin (Tadanobu Asano) johtamat samurait. Kiinni jäätyään kristittyjen tuli kieltää uskonsa fumi-ella eli astumalla kristuksen kuvan päälle kidutuksen ja kuoleman uhalla, minkä jättämän fyysisen ja henkisen kärsimyksen vaikutukset tulevat esiin Kichijiron (Yôsuke Kubozuka) hahmossa. Tapahtumia todistavan Rodriguesin sisällä alkaa kasvaa epäilys Jumalaa kohtaan, joka pysyy hiljaa, vaikka japanilaiset kristityt kärsivät.
Silence (suom. Vaitiolo) on Shusaku Endon vuonna 1966 kirjoittama ja arvostetun japanilaisen Tanizaki-palkinnon voittanut romaani, jonka pohjalta elokuvan ovat käsikirjoittaneet Scorsese ja Jay Cocks. He tuovat hyvin esille länsimaiselle yleisölle vähemmän tunnetun osan historiaa ja poikkeavan näkökulman siitä, miten kristinusko sulautui Japanissa osaksi paikallisia tapoja. Esiin nousee myös kysymys, oliko kristinuskon levittäminen buddhalaisessa Japanissa edes tarpeellista? Vaino uskonnon perusteella on tänäkin päivänä yhä ajankohtaista, mutta Silencen esiin nostamat moraaliset kysymykset vetoavat kuitenkin kaikkiin katsojiin uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta.
Teemoiltaan Silence on lähellä Ingmar Bergmanin elokuvien jumalan hiljaisuutta ja ulkoasultaan japanilaisia esikuviaan kuten Akira Kurosawan samuraiklassikoita. Silence on hitaasti etenevä elokuva, jonka suurimmat tapahtumat käydään päähenkilöiden välisissä keskusteluissa ja kirjeissä, jotka avaavat näiden ajatuksia sekä sisäistä kamppailua. Elokuvan hiljaista tunnelmaa luodaan lähes kokonaan ilman musiikkia, mitä korostaa Oscar-ehdokkuuden saaneen Rodrigo Prieton upea kuvaus, joka näyttää japanilaiselle uskolle merkityksellisen luonnon, jonka äänet ovat läsnä Jumalan hiljaisuudesta huolimatta.
Tuomo Marttila