Isäni Toni Erdmann
Toni Erdmann
Saksa, Itävalta 2016
Ohjaus: Maren Ade
Käsikirjoitus: Maren Ade
Pääosissa: Sandra Hüller, Peter Simonischek, Michael Wittenborn
K12
162 min
puhuttu kieli: saksa, englanti
Winfried (Peter Simonischek) on saksalainen ikääntynyt isä, joka pitää käytännön pilailusta: tekohampaat, peruukit, kasvomaalit tai muut oudot asut ovat keinoja, jolla hän haluaa tehdä hetkistä ikimuistoisia tai muutoin vain keventää tunnelmaa. On vain yksi pulma. Hänen tyttärensä Ines (Sandra Hüller) on piinkova ja urautunut, asuu toisessa maassa, eikä tyttärellä ole aikaa tavata tai juuri edes jutella puhelimessa. Isä arvostaa kevyempää elämää ja hänen on vaikeaa ymmärtää tyttärensä valintoja. Ineksen maailmankuva on kuitenkin toisenlainen: uranousu, tehokkuus ja työmarkkinoilla menestyminen ovat hänelle tärkeitä arvoja. Winfried päättää yrittää luoda yhteyden jälleen tyttäreensä ja lähtee Bukarestiin Romaniaan esiintymään tämän pomon henkilökohtaisena valmentajana.
Elokuvaa kuvaa parhaiten draamakomedian genre. Elokuvan humoristiset kohtaukset ovat todella hauskoja, omaperäisiä, kekseliäitä ja välillä hämmentäviäkin, mutta niiden vastapainona ovat tärkeitä elämänfilosofisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä käsittelevät hienovaraiset ja aidon tunteelliset kohtaukset. Välillä kohtaukset voivat olla samaan aikaan sekä todella koomisia että traagisia, mutta se sopii tällaiselle elämän syviä teemoja käsittelevälle elokuvalle; inhimilliset tunteet ovat nimittäin usein hyvinkin monimutkaisia ja monitulkintaisia.
Isäni Toni Erdmann on saanut kriitikoilta erinomaisen vastaanoton. Elokuva kisasi Cannesin elokuvafestivaaleilla Kultaisesta palmusta ja voitti festivaalin kansainvälisen elokuvakriitikkojen järjestön FIPRESCI-palkinnon vuonna 2016. Osa kriitikoista on kokenut elokuvan etenkin yhteiskunnallisena tulkintana sukupolvien välisestä muutoksesta. Toiset taas painottavat elokuvan olevan ennemminkin kuvaus intiimimmästä perhedynamiikasta ja ihmissuhteista.
Huolimatta siitä, kumpaan elokuvan puoleen samaistuu, Isäni Toni Erdmann on hauska, monisyinen ja virkistävän erilainen elokuvakokemus, joka sopii monenlaisille katsojille. Huolimatta elokuvan pituudesta ja ajoittaisesta kohtauksien taustoituksen puutteesta kokonaisuus on johdonmukainen ja uskottava. Elokuvan ajoittainen totaalinen älyttömyys on jopa nerokasta ja katsoja voi löytää niistä yllättäviäkin inhimillisen samaistuttavia piirteitä.
Olli Jakonen