Call Me by Your Name
Call Me by Your Name
Italia, Ranska, USA 2017
Ohjaus: Luca Guadagnino
Käsikirjoitus: James Ivory (perustuu Andre Acimanin romaaniin)
Pääosissa: Armie Hammer, Timothee Chalamet, Michael Stuhlbarg
K12
132 min
puhuttu kieli: englanti, italia, ranska, saksa ja heprea
On kesä jossain päin Pohjois-Italiaa vuonna 1983. Sinä olet minä ja minä olen sinä. Runsaasti ylistäviä arvioita kerännyt Call Me by Your Name kuvaa nuoren Elion (Timothee Chalamet) näkökulmasta rakastumista ja sen tuskallisuutta, kun komea, mutta hieman ylimielinen Oliver (Armie Hammer) muuttaa Elion perheen luokse vieraaksi avustamaan perheen isää tämän arkeologisissa tutkimuksissa. Oliverin kuusi viikkoa kuluvat pökerryttävän nopeasti uiden, altaan reunalla tai puiden varjossa lukien ja musiikkia sovittaen, pyöräillen läheiseen kylään ja iltaisin tanssien. Joutilaan oloinen elämä on täynnä kiihkeitä tunteita ja epätietoisuutta, ja pitkien kohtausten kautta Elion ja Oliverin tuskallinen odottaminen ja epävarmuus välittyvät katsojalle kouriintuntuvasti.
Andre Acimanin samannimiseen romaaniin perustuva Call Me by Your Name kertoo tarinansa ainutlaatuisella tavalla. Filmille kuvattu elokuva vangitsee katsojan maailmaansa, ja kameratyöskentely sekä kuvalliset kikat puhumattakaan Italian maisemista takaavat visuaalisen yltäkylläisyyden. Myös musiikki määrittelee tunnelmaa: elokuvassa kuullaan paitsi aikansa hittejä, myös klassista musiikkia, joiden lisäksi muusikko Sufjan Stevens on säveltänyt elokuvaa varten kaksi uutta kappaletta, jotka tukevat tarinaa. Lisäksi koko näyttelijäkaartin kemiat toimivat mainiosti yhteen, ja erityisesti Chalamet tekee elokuvassa vaikuttavan roolisuorituksen.
Kaunis ja kipeä Call Me by Your Name on elokuva kehittymisestä, kasvamisesta ja (seksuaalisen) identiteetin hahmottumisesta. Ensirakkaus saa aikaan jännitteen, joka ulottuu joka puolelle, ja tunteen, johon myös katsoja pystyy samastumaan. Vaikka elokuva kuvaa miesten välistä rakkautta, sijoittuu 1980-luvulle sekä monella tavalla etuoikeutettuun elämään, sanoma ei ole sidottu näihin raameihin: elokuvan pohjimmainen ajatus liittyy ajan rajallisuuteen, ja sen vuoksi on parempi tuntea kipeitäkin asioita, kuin olla tuntematta mitään.
Ohjaaja Luca Guadagnino hallitsee intensiteetin yllä pitämisen vaikean taidon läpi koko elokuvan. Katsoja pysyy elokuvan lumoissa lopputekstien aikanakin – ja niiden jälkeenkin elokuva jää pyörimään mieleen vielä pitkäksi, pitkäksi aikaa.
Henna Kukkonen