Rakkautta vailla
Neljubov
Venäjä, Ranska, Saksa 2017
Ohjaus: Andrei Zvjagintsev
Käsikirjoitus: Oleg Negin, Andrei Zvjagintsev
Pääosissa: Marjana Spivak, Aleksei Rozin, Matvei Novikov, Marina Vasiljeva, Andris Keiss, Aleksei Fatejev
K16
127 min
puhuttu kieli: venäjä
Elokuvallaan Isän paluu (Vozvrashchenie, 2003) kansainväliseen maineeseen noussut Andrei Zvjagintsev palaa uutuudellaan Rakkautta vailla (Nelyubov, 2017) edellisen elokuvansa Leviathanin (Leviafan, 2014) tavoin nyky-Venäjän yhteiskunnan epäkohtien kuvaukseen. Tällä kertaa keskiössä ei ole pelkästään poliittinen kommentaari vaan henkilökohtaisempi kertomus perhesuhteista, joiden kiristymistä Zvjagintsev käsitteli jo elokuvassaan Jelena (Elena, 2011). Rakkautta vailla lisää näihin teemoihin vielä lapsen näkökulman.
Avioeroprosessin keskellä oleva moskovalaispariskunta Zhenya (Maryana Spivak) ja Boris (Aleksey Rozin) keskittyvät jo uusiin parisuhteisiinsa, jolloin heidän yhteinen poikansa Alyosha (Matvey Novikov) jää huomiotta. Hänen kadotessa koulumatkalla joutuvat vanhemmat työskentelemään vastahakoisesti toistensa, poliisin ja pelastushenkilökunnan kanssa pojan löytämiseksi.
Rakkautta vailla on Zvjagintsevin aikaisempien elokuvien tavoin tunnelmaltaan intensiivinen yhdistäen instrumentaalisen musiikin ja ääniefektit viipyilevään kuvakerrontaan. Mikhail Krichmanin kameran tallentama Venäjän talvinen luonto on Alyoshan etsintöjen tavoin lohdutonta ja emotionaalisesti raskasta katseltavaa. Etsinnöistä nouseva jännite saa kuitenkin otteen katsojasta eikä päästä irti edes elokuvan viimeisten kuvien jälkeen.
Venäjän hallinnon epäkohtiin viitataan tapahtumien taustalla kuuluvissa radio-ohjelmissa, sekä poliisin kyvyttömyytenä löytää Alyosha, mille muodostaa vahvan kontrastin vapaaehtoisina toimivien pelastushenkilökunnan jäsenten tehokkuus. Kritiikin kohteeksi joutuvat myös moskovalaisen keskiluokan materialismi ja nykyinen sometuskulttuuri.
Leviathanin jälkeen Venäjän poliittisen johdon epäsuosioon joutunut Zvjagintsev sai kuvattua elokuvansa Rakkautta vailla Venäjällä ulkomaisten rahoittajien toimesta. Hän on saanut kansainvälisesti tunnustusta muun muassa Cannesin elokuvajuhlilla, jonka vuoden 2018 Cate Blanchettin johtamassa juryssa hän toimi. Rakkautta vailla osoittaa jälleen, Andrei Tarkovskin menestystä seurailleen, Zvjagintsevin olevan nykyisten eurooppalaisten taide- ja draamaelokuvien ohjaajien parhaimmistoa. Voimme vain toivoa Zvjagintsevin jatkavan venäläisten tarinoiden kertomista ja yhteiskunnan pinnanalaisten tunteiden luotaamista myös tulevissa elokuvissaan.
Tuomo Marttila