And Then We Danced
Da cven vicekvet
Georgia, Ranska, Ruotsi 2019
Ohjaus: Levan Akin
Käsikirjoitus: Levan Akin
Pääosissa: Levan Gelbakhiani, Bachi Valishvili, Ana Javakishvili
K12
103 min
Puhuttu kieli: georgia
Georgialaistaustaisen ruotsalaisohjaaja Levan Akinin läpimurtoelokuva And Then We Danced sai ensi-iltansa Cannesissa, jossa se kohahdutti niin kutsuttuna uutena Call Me By Your Namena (Luca Guadagnino, 2017). Tanssikouluun sijoittuva draama kertoo nuorista tanssijoista, joiden elämää ryhmän uusi jäsen sekoittaa. Merab (Levan Gelbakhiani) ja Mary (Ana Javakishvili) ovat tanssipari, parhaat ystävykset ja lähestulkoon parisuhteessa, mutta Irakli (Bachi Valishvili) alkaa vetää nuorta miestä puoleensa kuin magneetti. Pojista tulee kilpakumppaneita heidän harjoitellessa samaa koe-esiintymistä varten, eikä asetelmaa helpota se, että Merab joutuu jatkuvasti opettajan silmätikuksi ja kamppailemaan perheensä ongelmien kanssa.
Elokuva kuvaa tanssin maailman hengästyttävänä ja intensiivisenä. Nykytanssija Levan Gelbakhiani tuo esiintymisellään tarinaan herkkyyttä Merabin roolissa, kun taas suomalaisen Hölmön nuoren sydämenkin (Selma Vilhunen, 2018) kuvannut Lisabi Fridell loihtii tanssista maagisia kuvia, joiden ei haluaisi loppuvan. Patriarkaalista kulttuuria edustava perinteinen georgialainen tanssi saa uudet kasvot nuorten pyristellessä kahleistaan eroon. Harjoitusten luomien paineiden lisäksi valkokankaalta heijastuu iloa: oman itsensä löytämisessä on riemua, Tbilisin yöt ovat pitkiä ja tanssilattiat hikisiä, kuten missä tahansa muuallakin maailmassa. Ensirakkaus on myrskyisää, niin kuin vain ensirakkaus voi olla.
Georgian konservatiivisuus tekee kuitenkin kahden miehen välistä suhdetta käsittelevästä elokuvasta erityisen poliittisen ja sen tuotantoprosessista vaarallisen. Koko elokuvan idea lähti Georgian ensimmäisestä Pride-kulkueesta vuonna 2013, jonka kimppuun käytiin väkivalloin. Kuvausten aikana työryhmä tarvitsi tuekseen henkivartijoita ja elokuvan valmistumisen jälkeen pääosan näyttelijät muuttivat ulkomaille turvallisuussyistä, kun taas joidenkin tekijöiden nimiä ei mainita lopputeksteissä ollenkaan. Vaaroista huolimatta elokuva ei pyytele anteeksi, ja Akin kertoo, että elokuva palautti hänen oman ilonsa elokuvan tekemiseen.
Niin tanssissa kuin nuoruudessa onkin kyse vapaudesta ja toivosta. Niistä And Then We Danced saa voimansa tehden siitä koskettavan ja tärkeän elokuvan sekä yhteiskunnallisesti että taideteoksena.
Mimosa Jaskari