Marginalisoitujen ryhmien kuvauksesta tunnettu Sean Baker, järisytti elokuvamaailmaa toden teolla viimeisellä luomuksellaan Anoralla (2024). Kahmaisten ennätykselliset viisi Oscar-palkintoa – mukaan lukien parhaan naispääosan palkinnon läpimurtotähti Mikey Madisonille ja historialliset neljä palkintoa Bakerille, elokuva vakuutti yleisön poikkeuksellisuudestaan. Teoksen menestys ei tähän rajoittunut, sillä voittosaaliiseen mahtui myös Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinto Kultainen palmu.
Anora jatkaa Bakerin aiempien elokuvien (mm. Tangerine 2015, The Florida Project 2017 ja Red Rocket 2021) perinnettä käsitellen seksityötä ja luokkaeroja aiheiden edellyttämällä kompleksisella tavalla, ilman työläisten karikatyrisointia tai yksinkertaisavia stereotypioita. Elokuva kääntää kliseisen, pelkäksi vitsiksi typistetyn “menin stripparin kanssa naimisiin Vegasissa” -asetelman nurin, antamalla äänen seksityöntekijälle ja näyttämällä miltä tilanne tuntuu hänen näkökulmastaan.
Ani (Mikey Madison) on nuori seksityöntekijä Brooklynista, jolle tarjoutuu mahdollisuus kokea aito tuhkimotarina tavatessaan venäläisen oligarkin pojan Vanyan (Mark Eydelshteyn) ja mentäessä yllättäen hänen kanssaan naimisiin. Kuitenkin toiveet onnellisesta lopusta murskaantuvat, kun Vanyan vanhempia eivät uutiset ilahduta ja he kiirehtivät New Yorkiin mitätöidäkseen avioliiton.
Seksityöhön liittyvän stigman, vallankäytön sekä luokkayhteiskunnasta kumpuavien epävakaiden elinolosuhteiden vaikeita teemoja tasapainottavat humoristiset, herkät ja aidon satumaiset elementit. Tätä kautta elokuva yhdistää taitavasti yhteiskunnallisen kritiikin ja komedian luoden samalla realistisen kuvauksen nuoren naisen tunnemaailmasta. Koko elokuvan läpi Ani strategisoi miten hän voisi nostaa asemaansa, saada jonkinlaista otetta turvasta ja säilyttää arvokkuutensa – kaikki nämä asiat jotka luokka ja elinolosuhteet estävät häntä saavuttamasta. Hänen matkansa on täynnä ihastumisen sumua, omien rajojen sivuuttamista, valheellisia lupauksia ja nöyryytetyksi tulemista, mutta samalla myös sitkeyttä ja toivoa.
Teksti: Diana Idijatullina