Challengers

Challengers
Yhdysvallat, Italia (2024)
Ohjaus: Luca Guadagnino
Käsikirjoitus: Justin Kuritzkes
Pääosissa: Mike Faist, Josh O’Connor, Zendaya
K12
131 minuuttia
Englanniksi (suomenkieliset tekstit)

Kohuttu ja kehuttu Challengers (2024) keräsi hyviä arvosteluja rohkeasta seksuaalisuudestaan ja kerronnallisesta omintakeisuudestaan. WARNER BROS PICTURES

Italialaisen modernin mestariohjaajan Luca Guadagninon elokuvia (mm. I am Love (2009), A Bigger Splash (2015), Call Me By Your Name (2017)) leimaavat kaksi seikkaa. Se, että päähahmot ovat intohimojen, itse-etsiskelyn ja eksistentiaalisten pulmien pauloissa. Ja se, että värikylläiset miljööt eivät ainoastaan taustoita kuvien kuljettamaa tarinaa, vaan ne ankkuroituvat narratiivisiin elementteihin. Nämä ominaispiirteet ovat vahvasti esillä myös Guadagninon tuoreimmassa elokuvassa Challengers (2024). Urheiludraamassa, joka vie katsojat syvälle tennismaailman kiihkeään ja kilpailuhenkiseen tunnelmaan.

Justin Kuritzkesin käsikirjoittaman elokuvan ytimessä pallottelevat halun ja kunnianhimon teemat. Katsojien silmät pälyilevät puolelta toiselle kuin tenniskatsomossa päähahmojen (Mike Faist, Josh O’Connor ja Zendaya) navigoidessa epävarmuuden, pelon, epäonnistumisen ja kiihkeiden hetkien läpi; mutta hahmot löytävät lopulta myös voiman ja rohkeuden kammeta itsensä ylös. Guadagninon ohjaus yhdistää taidokkaasti intensiiviset pelikenttäkohtaukset ja henkilökohtaisen elämän intiimit hetket. Syntyy unohtumaton, guadagninomainen tunnelma. Katsojat kokevat päähahmojen riemun ja tuskan. Voitetut ja hävityt erät, pallot sekä taistelut tuntuvat henkilökohtaisilta.

Visuaalisesti Challengers on kuin taideteos uhkeine kuvineen, joissa jokainen pallonlyönti suorastaan tuntuu lähestyvän katsojaa ja hellyydenosoituksetkin tuntuvat servauksilta. Trent Reznorin ja Atticus Rossin luoma kasaripoppimainen äänimaailma tukee tarinan epävakaista tunne- ja väri-ilmastoa. Nopeatempomainen, sydämentykytyksiä aiheuttava ja muistuttava musiikki temmottaa tarinaa, rytmittää jännitystä yllä. Se pitää katsojat varpaillaan.

Siinä missä Damien Chazellen Whiplash (2014) on musiikkielokuvaksi verhottu urheiludraama, Challengers on urheiludraama, jota ei olla verhottu millään, vaan kyllästetty Guadagninon omaleimaisella kädenjäljellä. Kukaan muu kuin hän ei olisi voinut tehdä tätä elokuvaa. Tätä äärimmäisen viihdyttävää, hektistä ässäsyöttöä ei kannata jättää väliin Kinokoplan syyssarjasta.

Olavi Partanen