Mysteerinen veren välityksellä leviävä virus muuttaa ihmisiä marmoripatsaiksi. Berberitaustaisen lääkärin (Golshifteh Farahani) kapinallinen teinitytär Alpha (Mélissa Boros) päättää nostaa katu-uskottavuuttaan ottamalla tatuoinnin. Heidän maailmansa murenee marmoripalasiksi; Alpha saa tatuointineulasta tartunnan.
Ranskalaisen Julia Ducournaun ohjaama ja käsikirjoittama Alpha (2025) haastaa katsojansa kutomalla intiimin emotionaalisen draaman yhteen painostavan ihopintaa karmaisevan body horrorin kanssa. Pääosassa loistava Mélissa Boros painii tautinsa lisäksi sen tuoman sosiaalisen hyljeksinnän kanssa. Kuviota vaikeuttavat epävakaat kotiolosuhteet, kun päihdeongelmainen setä Amin (Tahar Rahim) muuttaa yllättäen perheen kotiin.
Tunnetusti vuonna 1982 Yhdysvaltain presidentti Ronald Reaganin hallituksen jäsenet reagoivat uutisiin HIV/AIDS-epidemian leviämisestä nauramalla. Ducournau ei ole miellellään vetänyt suoraa yhteyttä elokuvan tematiikan ja HIV/AIDS-epidemian välille, mutta tältä tulkinnalta on vaikea välttyä. Tänäkin päivänä monet tartunnan saaneet joutuvat kärsimään vähättelystä, inhosta ja halveksinnasta, aivan kuten Alphan yhteiskunnan marginaaleihin työnnetyt marmoritautipotilaat.
Kaikesta klaustrofobisesta synkkyydestään huolimatta Julia Ducornaun Alpha on sydämeltään ylitsevuotavan sentimentaalinen elokuva, jonka keskiössä on myötätunto kärsiviä kohtaan. Onhan sekin, että elokuvan fiktiivisen taudin uhrit muuttuvat kauniiksi marmoriksi, eräänlainen osoitus kunnioituksesta heitteille jätettyjen muistolle.
Alpha oli ehdolla vuoden 2025 Cannesin elokuvajuhlien Kultainen palmu -palkinnolle.
Teksti: Eero Lindberg
Alpha
Ranska, Belgia 2025
Ohjaus & Käsikirjoitus: Julia Ducournau
Pääosissa: Mélissa Boros, Golsfhifteh Farahani, Tahar Rahim
K16
128 min
Puhutut kielet: ranska, berberi
Tekstitykset: englanti
A mysterious, blood-borne virus turns human beings into marble statues. Alpha (Mélissa Boros), the rebellious teenage daughter of a doctor of Berber descent (Golshifteh Farahani), decides to boost her street cred by getting a tattoo. As their world crumbles into shards of marble, Alpha becomes infected through the tattoo needle.
Directed and written by the French filmmaker Julia Ducournau, Alpha (2025) challenges the viewer by weaving an intimate emotional drama together with oppressive, skin-crawling body horror. In the lead role, the brilliant Mélissa Boros grapples not only with her illness but also with the social ostracization that accompanies it. The situation is further complicated by an unstable home environment, following the unexpected arrival of her uncle, Amin (Tahar Rahim), a man struggling with substance abuse.
It is well known that in 1982, members of U.S. President Ronald Reagan’s administration responded to news of the spreading HIV/AIDS epidemic with laughter. While Ducournau has been reluctant to draw a direct parallel between the film’s themes and the HIV/AIDS epidemic, such an interpretation is difficult to avoid. Even today, many who are infected face trivialization, disgust, and contempt much like the victims of the marble disease in Alpha, who are pushed to the margins of society.
Despite all its claustrophobic darkness, Julia Ducournau’s Alpha is, at its heart, an overflowingly sentimental film centered on compassion for those who suffer. Indeed, the fact that the victims of the film’s fictional disease turn into beautiful marble serves as a gesture of respect for the memory of those who were left behind.
Alpha was nominated for the Palme d’Or at the 2025 Cannes Film Festival.
Text by: Eero Lindberg