Beurokeo
Etelä-Korea 2022
Ohjaus ja käsikirjoitus: Hirokazu Kore-eda
Pääosissa: Song Kang-ho, Gang Dong-won, Bae Doona, Ji-eun Lee, Lee Joo-young
K7
129 min
Puhuttu kieli: korea
Baby Boxiksi kutsuttuja luukkuja löytyy Japanin ja Etelä-Korean suurkaupungeista. Ei-toivotun vastasyntyneen voi pistää talon ulkoseinästä aukeavaan lokeroon, josta adoptioita järjestävät tahot, useimmiten seurakunnat vauvan poimivat. Dystopiselta kuulostava systeemi on syntynyt vastaamaan käytännön tarpeeseen. Ei-toivottuja lapsia tavattiin hylätä kirkkojen ja orpokotien rappusille, kujille ja roskiskatoksiin. Boksi takaa suojan sateelta ja pakkaselta ja valvontakamera välittää tiedon vauvasta eteenpäin.
Japanilaisen ohjaaja Hirokazu Kore-edan Etelä-Koreassa ohjaamassa elokuvassa vauva ei aina päädy boksista seurakunnan käsiin. Alkuperäinen nimi Beurokeo ei suinkaan käänny suomeksi siveästi Pikku tähti vaan kutakuinkin välittäjä tai diileri. Etenkin Bong Joon-hon elokuvista tutun hittinäyttelijä Son Kang-hon johtama jengi pöllii vauvat bokseista, pyyhkii valvontakameranauhat ja välittää vastasyntyneet mustassa pörssissä pareille, jotka eivät jaksa jonottaa adoptiojonossa. Niitä sysimustia potentiaalisia ongelmia, mitä tällainen toiminta tuo mukanaan, ei Kore-eda käsittele.
Pikku tähti on hänen tyylilleen uskollinen, viipyilevä, leppoisa ja katkeransuloinen teos täynnä moniulotteisia hahmoja moniulotteisine ongelmineen. Eräs lapsensa hylännyt äiti (Ji-eun Lee) saa vihiä jengin toiminnasta, jäljittää heidät käsiinsä ja lähtee mukaan reissulle, jossa etsitään lapselle uusia vanhempia. Reissulla opitaan maailmasta, muista ja itsestä lisää. Traumoja on hyvä purkaa porukalla. Viritys on varovaisen optimistinen. Kore-eda jaksaa uskoa ihmisiin.
Kore-edan draamat (After Life, Still Walking, Shoplifters…) käsittelevät usein lapsia ja vanhempia, sukupolvien välistä juopaa, sitä mitä toinen jättää ja toinen saa perinnöksi, sitä miten nopeasti aika kulkee. Häntä on kutsuttu sukupolvensa Yasujirõ Ozuksi. Jotain samaa heissä todella on. Ozu teki varsinkin uransa loppuvaiheessa samaa teosta yhä uudestaan ja uudestaan pienin variaatioin, aavistuksen eri kulmasta, eri valossa, eri vuoden- tai vuorokaudenaikaan.
Myös Kore-eda kierrättää, tosin ei läheskään yhtä monomaanisesti, samoja rakenteita ja teemoja teoksesta toiseen. Eriparisista osasista kasattuja uusioperheitä, vanhempiensa hylkäämiä lapsia ja adoption toimintalogiikkaa on Kore-edalla nähty ennenkin. Pikku tähti on sopiva kurkistusluukku erään nykypäivän arvostetuimman ja rakastetuimman ohjaajan tuotannon läpäiseviin teemoihin. Mikä tärkeämpää, se on myös omilla jaloillaan seisova kaunis ja herkkä elokuva. Kiitos kun synnyit, kuten elokuvassakin hoetaan.
Kalle Toivonen
Kuva: Kinghill | Cinema Mondo