Heojil kyolshim
Etelä-Korea 2022
Ohjaus: Park Chan-wook
Käsikirjoitus: Park Chan-wook & Chung Seo-kyung
Pääosissa: Park Hae-il, Tang Wei
K12
139 min
Puhuttu kieli: korea, mandariinikiina, englanti
Eteläkorealaisen mestariohjaaja Park Chan-wookin viimeisin elokuva Decision to Leave (Heojil kyolshim, 2022) on modernia film noiria parhaimmillaan. Käänteitä pursuava tarina tuokin mieleen Chan-wookin aiempien ohjaustöiden ohella muun muassa Alfred Hitchcockin klassikon Vertigo – Punainen kyynel (1958). Ylistäviä arvioita kerännyt Decision to Leave voitti viime vuoden Cannesin elokuvajuhlilla parhaan ohjauksen palkinnon. Cannesissa on takavuosina palkittu myös Chan-wookin aiemmat elokuvat Thirst (Bakjwi, 2009) ja Kinokoplan sarjassakin vuonna 2005 nähty Oldboy (Oldeuboi, 2003).
Unettomuutta poteva etsivä, Hae-joon (Park Hae-il) ottaa tutkittavakseen vuorelta kuolemaansa pudonneen miehen tapauksen. Kaikki merkit viittaavat siihen ettei kyseessä ollut onnettomuus, ja herää epäilys, että miehen kiinalaistaustainen leski Seo-rae (Tang Wei) olisi jollain tapaa osallinen puolisonsa kohtaloon. Kuulustelut eivät näytä tuovan mitään selkeyttä hämärään tapaukseen, ja pian alkaa myös vaikuttaa siltä, että Hae-joonin kiinnostuksessa leskeen on kyse hieman muustakin kuin vain puhtaasti ammatillisesta kunnianhimosta.
Elokuvan päästessä vauhtiin alkaa polveilevan dekkarikerronnan lomasta nostaa päätään kuin suoraan melodramaattisen klassikkoromaanin sivuilta tempaistu katkeransuloinen rakkaustarina. Peitetarinat, juonittelut ja muut dekkareille ominaiset troopit sointuvat luontevasti yhteen elokuvan keskiössä kytevän romanssin myrskyjen ja takinkääntöjen kanssa, kun murhamysteerin ohella etsitään vastauksia sydämen arvoituksiin. Siinä sivussa pinnalle nousevat myös rakkauselämän ja ammatillisten velvollisuuksien yhteentörmäystä koskevat eettiset kysymykset.
Park Chan-wookin aiempien elokuvien tavoin myös Decision to Leaven visuaalinen ilme on uskomattoman kaunis, mistä on suurelta osin kiittäminen Kim Yi-jongin mestarillista kameratyötä. Yhtä lailla loistaa elokuvan vaikuttava käsikirjoitus, joka tarjoaa nokkelan elokuvakerronnan vastapainoksi myös tunnetasolla puhuttelevaa paatosta. Elokuvan moninaiset juonenkäänteet eivät siis jää vain pintapuoliseksi kikkailuksi, vaan niiden myötä pala palalta jäsentyvä, valheita, ristiriitoja ja pakkomielteitä vilisevä kokonaisuus tuntuu paljastavan jotain syvällistä elämän traagisesta mutkikkuudesta.
Miika Soini
Kuva: Filmikamari