Disco Boy
Ranska, Italia, Belgia Puola 2023
Ohjaus: Giacomo Abbruzzese
Pääosissa: Franz Rogowski, Morr Ndiaye, Laetitia Ky
K12
92 min
Kieli: Ranska, igbo, englanti, puola
Kinokoplan kevätsarjan toisessa elokuvassa pääsemme uppoutumaan kansallisuuksien problematiikkaan ja poliittisesti sävyttyneeseen jytämusiikkiin ohjaaja Giacomo Abbruzzesen Disco Boy (2023) -elokuvan muodossa.
Elokuva alkaa, kun Aleksei (Franz Rogowski) on ystävänsä Mikhailin (Michal Balicki) kanssa liittynyt valkovenäläisen jalkapalloseuran kannatusjoukkojen mukaan pelireissulle Puolaan. Puola ei kuitenkaan riitä parivaljakolle päämääräksi, vaan he yrittävät loikata Ranskaan – tavoitteena liittyä Ranskan muukalaislegioonaan ja saada Ranskan kansalaisuus. Tästä alkaa Aleksein dramaattinen matka Puolasta muukalaislegioonan kasarmille sekä legioonan sotilaiden mukana Nigerian paramilitaarisesta konfliktista aina Pariisin yökerhon tanssilattialle. Samalle saamme summittaisesti seurata nigerialaisen Jomon (Morr Ndiaye) ja hänen siskonsa Udokan (Laetitia Ky) tarinaa öljy-yhtiöitä vastaan sotivassa sissijoukossa, ja huomaamme, kuinka osapuolten tarinat kietoutuvat erikoisella tavalla yhteen.
Kun Abbruzzesen aiemmat elokuvat ovat keskittyneet taltioimaan elämää tietyssä ajassa ja paikassa, esim. Italian katolilaisella symboliikalla leikittelevät Stella Maris (2014) ja I santi (2021) sekä nuoren palestiinalaisen elämästä Israelissa kertova Archipel (2010), toimii Disco Boy kuitenkin globaalilla pelikentällä. Sen lisäksi, että itse elokuva on seikkailu läpi Euroopan ja Nigerian, elokuva on myös yhteistuotettu Italiassa, Belgiassa, Ranskassa ja Puolassa.
Disco Boy on eittämättä tietynlainen kunnianosoitus tai jopa jatkumo Claire Denniksen muukalaislegioonan operaatiota Djiboutissa käsittelevälle Beau Travail (1999) -elokuvalle, Disco Boy:n teemojen sivuamalla yhtäläisesti ihmisyyden vierautta ja muukalaislegioonan myrkyllistä maskuliinisuutta, mutta Abbruzzese nostaa näiden lisäksi vielä laajemmin esille universaalin ihmisyyden teeman. Universaali ihmisyys ei Abbruzzeselle kuitenkaan tarkoita juhlallisten ihmisoikeusjulistusten kosmopoliittista ihmisyyttä, vaan ihmisyyttä, joka on universaalisti vangittu valtioiden, historiallisen tilanteen ja kansallisuuksien ehtojen myötä. Toisaalta Abbruzzese myös haastaa meitä ajattelemaan ihmisyyttä, joka voisi olla vapaa kaikista kategorisoinneista, ihmisyyttä, jonka vapautuessa voisimme tanssia kuin disco boy.
Mikael Hekkala
Kuva: FILMIKAMARI