Flux Gourmet
Iso-Britannia, Unkari, Yhdysvallat 2022
Ohjaus ja käsikirjoitus: Peter Strickland
Pääosissa: Makis Papadimitriou, Gwendoline Christie, Asa Butterfield, Fatma Mohamed, Richard Bremmer
K16
111 min
Puhuttu kieli: englanti, kreikka
Peter Strickland on tullut tunnetuksi surrealististen maailmojen luojana, joita leimaavat toinen toistaan erikoiset fetissit, meidän maailmastamme irrallinen toimintalogiikka ja argentolaisen kauhukomedian elementtien sekä brittiläisen mustan komedian konventioiden yhteisvaikutuksesta syntyvä, omalaatuinen huumori. Tällainen maailma avautuu valkokankaalle myös hänen viidennessä kokopitkässä elokuvassaan Flux Gourmet (2022).
Elokuvan miljöö on taiteilijaresidenssin virkaa täyttävä maalaiskartano, jota emännöi emotionaalisesti hauras Jan Stevens (Gwendoline Christie). Residenssiä asuttaa kulinaarinen, nimetön noise-yhtye, joka rakentaa ruoka-aiheisia musiikkitaideinstallaatioita. Bändin lisäksi kartanossa väliaikaisesti majailee itse itseään keskinkertaisuudeksi nimittelevä Stones-niminen toimittaja (Makis Padamitriou). Hänen työtehtävänsä on laatia bändistä profiili residenssivierailun ajan. Hänen henkilökohtainen tehtävänsä on salata muilta häntä vaivaavat ilmavaivat, jotka ovat erityisen akuutteja yöaikaan. Tätä ruoansulatuskanavan häiriötä yrittää ainakin nimellisesti hoitaa tohtori Glock (Richard Bremmer), joka tosin kunnostautuu lähinnä snobismillaan ja vähättelemällä muiden hahmojen ajattelutapoja.
Elokuvan tauottomassa itsereflektiivisyydessä on nähtävissä toisaalta metaforia nykypäivän taiteilijan ja taiteen vastuihin sekä merkityksellisyyteen katsoen, mutta siitä voi erottaa myös täysin ainutlaatuisen aallonpituudensakin. Siinä on huolella sommiteltua outoutta, jonka värittämä logiikka tuntuu katsojan mielestä sinänsä oikeutetulta ratkaisulta; stricklandilainen bisarrius ei ole outoutta outouden vuoksi. Tämä bisarrius on lynchmäistä, etenkin Eraserheadia (1977) muistuttavaa sulattavan surrealistista mielenmaisemaa, jonka näköpiirissä on kuitenkin myös perustavanlaatuisia, universaaleja tuntemuksia ja pelonaiheita. Samaan tapaan Flux Gourmet on hyvin merkityksellinen elokuva, komedia, joka leikkisyydestään huolimatta (tai sen takia) onnistuu tarkastelemaan hyvinkin älykkäitä havaintoja taiteellisen esittämisen ja identiteetin tunnuspiirteistä. Mutta sitähän surrealistinen taideteos parhaimmillaan on; toinen silmä erottaa siitä metaforallisia ilmauksia, kun taas toinen silmä näkee sen juuri sellaisenaan kuin kuvat itsessään kertovat.
Olavi Partanen
Kuva: Filmikamari