Hunt
Etelä-Korea 2022
Ohjaus: Lee Jung-jae
Pääosissa: Lee Jung-jae, Jung Woo-sung, Go Yoon-Jung
K15
131 min
Kieli: Korea, englanti
Kaksi agenttia, juonenkäänteitä ja Kylmän sodan yhteiskunnallisia jännitteitä – mitä muuta voisi vaatia rehelliseltä vakoojajännäriltä? Squid Game -sarjan protagonistinäyttelijän Lee Jung-jaen ohjausdebyytti Hunt (2022) tarjoilee aimo laidallisen tätä kaikkea, elokuvan keskittyessä 1980-luvun Etelä- ja Pohjois-Korean edestakaiseen tiedusteluun kahden eteläkorealaisen agentin näkökulmasta.
Jotta Lee Jung-jae ei tekisi ohjausdebyytistään liian helppoa, hän ohjauksen lisäksi näyttelee toista agenttia, Park Pyong-hota, joka määrätään paljastamaan soluttautuneen pohjoiskorealaisen agentin henkilöllisyys. Kyseisen tehtävän saa harteilleen myös saman KCIA (engl. Korean Central Intelligence Agency) -tiedusteluyksikön toisen jaoston agentti Kim Jung-do (Jung Woo-sung), mikä johtaa kahden kollegan tapahtumarikkaaseen ja monisyiseen seikkailuun.
Vaikka kyseessä on ohjausdebyytti, Lee Jung-jaelle trillerien maailma ei ole uusi aluevaltaus. Jung-jae on keskeinen tekijä eteläkorealaisessa vakoojajännärien näyttelijäkavalkadissa, sillä hänellä on takanaan tähtirooli elokuvissa kuten New World (2013), Assassination (2015) ja Operation Chromite (2016). Hunt onkin tietynlainen elokuvallinen lakmustesti; onnistuuko Jung-jae tuomaan näyttelijäntaitonsa mielekkäällä tavalla osaksi ohjausta?
Vaikka Hunt ottaa lähtökohdakseen tavallisen toimintatrillerin, se kuitenkin onnistuu käsittelemään toiminnan keskellä myös Etelä-Korean poliittisesti värittänyttä 80-lukua, jolloin Koreoiden välisen vastakkainasettelun lisäksi Etelä-Korean sotilasdiktatuuri sai vastavoimakseen protestiliikkeen, johtaen lopulta Gwangun verilöylyn kautta Kesäkuun demokraattiseen kamppailuun ja Etelä-Korean demokratisoitumiseen. Näin Hunt edustaa elokuvien kuten The Handmaiden (2016) ja Parasite (2019) kanssa Etelä-Korean elokuvabisneksen mielenkiintoista käännettä, jossa kansakunnan poliittista historiaa säväyttävästi käsittelevät elokuvat ovat nousseet box-office -menestyksiksi.
Juonenkäänteet ja laajojen teemojen läpikäynti saattavat yhdessä vaikuttaa muodostavan kompleksisen kokonaisuuden ja välillä katsojasta saattaakin tuntua, että muistivihko tulisi tarpeeseen, mutta loppupeleissä tämä monitahoisuus vaikuttaa olevan tietoisesti valittu tyylikeino ja elokuvan mukana ei ole tarkoituskaan aina pysyä, vaan nauttia toiminnan, poliittisen vilunkipelin ja multidimensionaalisen juonen sekavasta kokonaisuudesta.
Mikael Hekkala