Hytti nro 6
Suomi, Venäjä, Viro, Saksa 2021
Ohjaus: Juho Kuosmanen
Käsikirjoitus: Juho Kuosmanen, Andris Feldmanis, Livia Ulman
Pääosissa: Seidi Haarla, Juri Borisov, Dinara Drukarova, Tomi Alatalo
106 min
K7
Puhuttu kieli: venäjä, suomi
Kinokoplalla on kunnia esittää Juho Kuosmasen Hytti nro 6, viime vuosien suurin kotimainen elokuvatapaus. Cannesissa Hytti nro 6 palkittiin Grand Prix-palkinnolla, festivaalien toiseksi arvostetuimmalla kunnianosoituksella. Suomalaisista Grand Prix:n on aiemmin voittanut vain Aki Kaurismäki elokuvallaan Mies Vailla Menneisyyttä vuonna 2002, jolloin hän pisti twistiksi Cannesin punaisella matolla.
Kansainvälistä laatuelokuvaa tekevän Juho Kuosmasen ohjaajanura on alkanut vinhassa myötätuulessa. Myös Kuosmasen ensimmäinen pitkä elokuva, vuoden 2017 Hymyilevä Mies keräsi maailmalla kiitosta ja festareilla palkintoja.
Rosa Liksomin romaaniin löyhästi perustuva Hytti nro 6 on tarina Laurasta (Seidi Haarla), sydänsuruja potevasta suomalaisopiskelijasta, sekä Ljohasta (Juri Borisov), venäläisestä viinaan menevästä kaivosmiehestä, ja junasta jossa he tapaavat. Määränpäässä odottavat vaatimattomat luolamaalaukset eivät tunnu kovin tärkeiltä Lauralle. Ne ovat tekosyy matkalle, jonka tarkoitus on tuttuun tapaan itsessään.
Hytti on pieni kertomus, klassinen road movie ja kamarinäytelmä. Road movien traditiosta ei livetä kovinkaan kauas. Matkalla juodaan ja lauletaan, kinastellaan ja sovitaan. Kuosmanen ei pyri mullistamaan vanhaa lajityyppiä. Se on myös vilpittömän elokuvan vahvuus.
Erään nyrkkeilijän rakkaustarinan kertova Hymyilevä Mies ja Hytti nro 6 ovat sisarteoksia, variaatioita samasta teemasta. Teema tehdään selväksi jo Hytin ensihetkillä, kun Roxy Musicin Love is the Drug pärähtää soimaan: rakkaus. Kuosmasen elokuvissa rakkaus tuntuu: ne ovat täynnä niitä pienen pieniä hetkiä, jolloin oleminen tihenee yhteydessä toiseen ihmiseen. Kuosmanen ei silti tunnu hetkeäkään äitelältä. Lievä sadunomaisuus juurtuu tosimaailmaan moniulotteisilla henkilöhahmoilla ja eletyn tuntuisella maailmalla.
Hytti nro 6:n maailma on rajantakainen luoteis-Venäjä, loskainen ja harmaa paikka. Ajankohtaa ei tarkkaan määritellä, mutta yksityiskohdista voi päätellä sen olevan jossain 90-luvun puolivälissä. Kännyköitä ei vielä ole, c-kasettisoittimia ja ladoja ja samovaareja on. Vodkaa juodaan ja sisällä tupakoidaan. Hienosti toteutettu miljöö herättää nostalgiaa, kaipuuta sellaiselle Venäjälle joka saattoi joskus olla olemassa. Hytti nro 6 tuntuu häkellyttävän ajankohtaiselta. Herkkä tarina rakkaudesta joka ylittää ennakkoluulot ja kulttuurierot on hiljainen hätähuuto hulluksi tulleessa maailmassa. Hytti nro 6 tarjoaa sitä mitä parhaat elokuvat voivat tarjota: toivoa.
Kalle Toivonen
Kuva: Filmikamari