Kuolleet lehdet
Suomi 2023
Ohjaus ja käsikirjoitus: Aki Kaurismäki
Pääosissa: Alma Pöysti, Jussi Vatanen, Janne Hyytiäinen, Martti Suosalo, Matti Onnismaa, Nuppu Koivu
S
81 minuuttia
Suomeksi
Aki Kaurismäen viimeisin elokuva alkaa kuvilla kasasta vakuumipakattua lihaa supermarketin kassalla. Moderni elämä on roskaa, ihmiset lihakimpaleita liukuhihnalla. Seuraa Alma Pöystin markettityöntekijän ja Jussi Vatasen hiekkapuhaltajan rakkaustarina. Kertomuksessa on kaikuja niin ikivanhasta kaavasta ‘’poika tapaa tytön, menettää tytön, saa tytön takaisin’’ kuin kaikista niistä elokuvista, joita Kaurismäki rakastaa, tai jotka hän on viimeisen 40 vuoden aikana ohjannut. Tarina on tuttu, Varjoja Paratiisissa 2.0 kuten Kaurismäki on itse luonnehtinut. Tarina on kuitenkin totta. Ihmisen elämää määrittävät sisäiset ja yhteiskunnalliset totuudet eivät ole muuttuneet mihinkään 40 vuodessa, hyvä jos 2000 vuodessa. Kaurismäen suosikki Yasujirō Ozu teki uransa viimeiset kymmenisen vuotta samaa elokuvaa uudestaan ja uudestaan. Kaurismäen aikalaisista vaikkapa Paul Schrader on tehnyt saman Bresson-variaation kerran toisensa perään. Näkemys hioutuu, kirkastuu ja kiteytyy. Teesiä tukevat yksityiskohdat vain vaihtuvat: Markus Allanin tai Melrosen tilalla on Maustetytöt, Yleisradio kertoo Tiananmenin verilöylyn sijaan Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan.
Mikä tuo Kuolleiden Lehtien teesi sitten on? Kaurismäkeä on kehuttu tai haukuttu ironikoksi, kyynikoksi, lakonikoksi, postmoderniksi, cinefiiliksi ja ties miksi. Hän on tätä kaikkea, mutta ennen kaikkea romantikko sanan kaikissa merkityksissä. Sen suuremmin spoilaamatta, elokuvan chaplinilaiset loppukuvat ovat vastakohta alun kuville kuolleesta lihasta ja seinään päättyvästä liukuhihnasta. Rakkaus ja luovuus, toiset ihmiset ja taide voivat vapauttaa ihmisen niistä vankiloista, jotka hän itse ja yhteiskunta ovat muuranneet hänen ympärilleen. Kuolleet Lehdet tuntuu yhteenvedolta. Tekisipä Kaurismäki tällaisia puolivuosittain. Silloin maailma saattaisi olla parempi paikka. Toisaalta, tehköön mitä huvittaa.
Kalle Toivonen