Metsurin tarina
Suomi, Alankomaat, Tanska, Saksa 2022
Ohjaus: Mikko Myllylahti
Käsikirjoitus: Mikko Myllylahti
Pääosissa: Jarkko Lahti, Iivo Tuuri, Hannu-Pekka Björkman, Ulla Tapaninen
K12
99 min
Puhuttu kieli: suomi
Runoilijan ohella Juho Kuosmasen Hymyilevän miehen (2016, Kinokoplan sarjassa keväällä 2017) toisena käsikirjoittajana ansioituneen Mikko Myllylahden ensimmäinen pitkä elokuva on surrealistinen tragikomedia, tapahtumapaikkanaan lumen ja pakkasen dominoima pohjoinen pikkukaupunki. Se laittaa protagonistinsa, metsuri Pepen (jo mainitusta Kuosmasen filmistä tuttu Jarkko Lahti) elämään raamatullista Jobin tarinaa, positiivisen asenteensa säilyttävän miehen joutuessa syöksykierteenomaiseen koettelemusten sarjaan, jonka aikana menevät niin työpaikka, vaimo, äiti kuin omakotitalo.
Lumi tuo valoa Arsen Sarkisiantsin Kuusamon ja Puolangan tapaisilla tienoilla taltioimiin pimeisiin talvimaisemiin, jotka luovat erikoisen vastakohdan epäonnistumisesta toiseen kulkeviin ja kaurismäkeläisellä kirjakielellä replikoiviin hahmoihin. Mukana on myös kotimaiselle elokuvalle epätyypillistä kuvastoa: itsestään liikkuva palava auto, avannosta kurkistava puhuva hauki, televisioista tupaan pamahtava pallosalama, pitkin kirkonkylää kipittävä vanhojen kansantarinoiden kuolemaa ja epäonnea symboloiva musta koira sekä lopulta taivaaseen nouseminen. Oma lukunsa esoteerisesta mystiikasta ammentamiseen on myös lievästi takavuosien hypnotisoija Olavi “Olliver Hawk” Hakasalon mieleen tuova muusikkomeedio, joka pitää häiritsevien lavasessioidensa ohella pystyssä myös pienimuotoista kulttia.
Cannesin kriitikoiden viikolla maailmanensi-iltansa saanut ja sieltä pokatun levityspalkinnon turvin ranskalaisissa elokuvateattereissa matkaansa jatkanut Metsurin tarina yhdistää perisuomalaista melankoliaperinnettä elokuvakaanonin isoihin nimiin. Sitä on Aki Kaurismäen – tuon luonnollisimman valinnan – ohella verrattu niin David Lynchin, Roy Anderssonin kuin Stanley Kubrickin teoksiin: Jälkimmäistä korostaa erään kohtauksen Hohto-viittailu, joka ei jätä varaa arvailuille.
Kiehtovin vaikuttaja lienee Myllylahden itsensä nimeämä Robert Bresson, jonka nimeen suomalaista kurjuutta on valkokankailla yhdistetty jo aiemmin Aku Louhimiehen toimesta: onhan Paha maa (2005) niin ikään uusi versio Bressonin Rahasta. Myös Myllylahden teos sisältää perinteiset Eppu Normaalin Tuhansien murheellisten laulujen maan teemat aina työttömyydestä viinaan ja kirveestä perheeseen, lumihankea tietenkään unohtamatta.
Juho Kuosmasen elokuvien taustalta löytyvän Elokuvayhtiö Aamun tuottama Metsurin tarina on filosofioiva, minimalistisesti sisustettujen interiöörien täyttämään ja ajattomaan Suomeen sijoitettu duunarisatu, jonka omituiseen, vinksahtaneeseen tunnelmaan tanskalaisen Jonas Struckin säveltämä musiikki tuo viimeisen silauksensa. Prologiin ja kahteen lukuun jaettu “arktisen hysterian” kuvaus onkin yleiseen mielipiteeseen yhtyäkseni jotakin sellaista, mitä suomalaisessa elokuvataiteessa ei vielä aiemmin ole nähty.
Joonatan Nikkinen
Kuva: Filmikamari