Tár
Yhdysvallat 2022
Ohjaus ja käsikirjoitus: Todd Field
Pääosissa: Cate Blanchett, Noémie Merlant, Nina Hoss, Mark Strong
K12
158 min
Puhuttu kieli: englanti, saksa, ranska, filipino
Tár (2022) on Todd Fieldin (Little Children, 2006) ensimmäinen elokuva kuuteentoista vuoteen. Ohjaamisen, käsikirjoittamisen ja näyttelemisen lisäksi Fieldillä on aiempaa taustaa muusikkona. Näitä eri esittävän taiteen aloja Field yhdistää toisiinsa tuoreimmassa elokuvassaan Tár. Se kuvaa sellaisen musiikillisen neron uran kulminaatiopistettä, jonka tarina on fiktiivinen mutta, jonka todenmukaisuus on käsinkosketeltavaa.
Lydia Tár (Cate Blanchett) on huippuarvostettu klassisen musiikin säveltäjä, sovittaja ja kapellimestari. Hän on ensimmäinen nainen, joka toimii Berliinin filharmonikkojen ylikapellimestarina, hänen viimeisen ja uransa huipentavan Mahler-adaptaationsa konsertti on tuloillaan ja hänen puolisonsa (Nina Hoss) soittaa hänen johtamassaan orkesterissa. Tietenkin hän on myös äiti.
Miksi on tarpeen luetella nämä kaikki saavutukset? Miksi on tärkeä panna merkille, että Lydia pystyy lähes saumattomasti taiteilemaan perhe- ja ammattielämän välillä? Pääasiassa Tár on elokuva siitä, miten erittäin arvostettu julkisuuden henkilö onnistuu pitämään itsensä kasassa kuin monimuotoisen musiikkiesityksen. Lydia joutuu esiintymään monille erille yleisöille: toimittajille, vanhoillisille (ja vanhoille) kapellimestareille, nuorille opiskelijoille, jopa pikkutytölle, joka kiusaa hänen tytärtään koulussa.
Mutta tämän ilmeisen tason lisäksi elokuvan kehykseen kuuluu runsaasti vivahteikkaita sävyjä. Elokuva antaa esimerkiksi ymmärtää, että Lydian assistentti (Noémie Merlant) tietää mehukkaita salaisuuksia Lydian yksityiselämästä. Ne pysyvät kuitenkin osittain varjossa, koska Lydia ei suostu ottamaan tiettyjä ihmisiä puheeksi. Tätä varjostusta ei kuitenkaan tule käsittää halpana kerronnallisena kikkana, vaan pikemminkin realistisena kuvauksena kahden toisensa pitkään tunteneen ihmisen vuorovaikutuksesta.
Näiden Tárin kehyksen ilmeisyyksien ja nyanssien yhteisvaikutuksesta punoutuu elokuvan juoni, joka vie eteenpäin Lydian solmuista tarinaa. Tätä seuraamalla saamme todistaa Lydian vallankäyttöä, tapoja, joilla hän käsittelee etenkin valkoisia ukkoja omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Lydia kun on tullut kuuluisaksi alalla, jota voi pitää eräänlaisena valkoisen patriarkaatin eliitin linnakkeena.
Lydialla on selvä pyrkimys alan rakenteiden mullistamiseksi, mutta samaan aikaan hän puolustaa valkoisen patriarkaatin kaanonia jäseneineen, jotka ovat valaneet pohjan hänen kuuluisuudelleen ja vallalleen ja joita nuoremmat sukupolvet selkeämmin vastustavat. Kysymys kuuluukin, onko tällainen elämänmuotoinen sommitelma sementoiva Lydian valta-aseman vai sinetöivä hänen kohtalonsa?
Olavi Partanen