Utama
Bolivia, Uruguay, Ranska 2022
Ohjaus ja käsikirjoitus: Alejandro Loayza Grisi
Pääosissa: José Calcina, Luisa Quispe, Santos Choque
K7
87 min
Puhuttu kieli: ketšua, espanja
Alkuperäiskansojen kokemukset ilmastonmuutoksen kurimuksessa ovat inspiroineet Alejandro Loayza Grisin ohjaamaa bolivialaiselokuvaa Utama (2022). Ilmastonmuutoksen kiihdyttämän kuivuuden riivaamalla Bolivian ylängöllä asuvaa ketšua-alkuperäiskansaa edustava vanha pariskunta Virginio (José Calcina) ja Sisa (Luisa Quispe) pyrkivät selviytymään karuissa oloissa jokapäiväisestä elämästään, johon sisältyy laamojen kasvatusta sekä vedenhakemista joelta. Raapivan hengityksen ja yskän heikentämä Virginio ei hyväksy luovuttamista ja muuttamista pojanpoikansa Cleverin (Santos Choque) houkuttelemana kaupunkiin helpompien elinolojen luo.
Auringon paahtaman aavikon keskellä elävän pariskunnan arki pienessä majassaan muistuttaa klassisista lännenelokuvista, mutta tapahtumien käynnistäjäksi ei tarvita väkivaltaista taistelua maasta tai oikeuksista vaan yksinkertaisesti elämän edellytyksen, sateen puute ja sen odottamisen tuskallinen hitaus. Pikkukylän väestön kamppailu modernisaatiota ja sen välillisesti aiheuttamaa ilmastonmuutosta vastaan on tyypillinen rajaseudulle sijoittuvien elokuvien teema. Lännenelokuvien kuvastoa on ennenkin hyödynnetty Latinalaisen Amerikan tuotannoissa kuten Alejandro Jodorowskyn surrealistisessa El Topossa (1975).
Grisin myös käsikirjoittama hälyttävän ajankohtainen tarina on ankkuroitu tiukasti todellisuuteen amatöörinäyttelijöiden José Calcinan ja Luisa Quispen kautta, jotka kirjaimellisesti elävät sekä hengittävät raskaasti roolejaan joka solullaan. Arkisten rutiinien kuvauksessaan Utama muistuttaa nykyistä Sight and Sound -lehden maailman parasta elokuvaa Chantal Akermanin Jeanne Dielmania (Jeanne Dielman, 23 quai du Commerce, 1080 Bruxelles, 1975). Elävän kulttuurin perinteiden seuraaminen lisää kerronnallisen avoimuuden lomaan tarvittavia kiintopisteitä.
Utama saa alkukantaisen voimansa laajoista maisemistaan. Lumisten vuorten sekä kuivien arojen luotaan työntämästä elämästä ja myyttisestä perinteestä, jota kotiseudultaan lähtemisestä kieltäytyvät alkuperäiskansan edustajat ilmentävät. Elokuvan näkymät voisivat olla tieteiselokuvamaisesta dystopiasta, mutta ovat totisinta totta Bolivian rajaseudun asukkaille. Musiikittoman elokuvan hitaan kerronnan painostavuutta lisää tarinamaailman sisäisenä äänenä kuultava Virginion yhä pahentuvat hengitysvaikeudet, jotka luovat vääjäämätöntä uhkaavuutta ilman Darth Vaderin kuristusotettakin.
Alkuperäiskansojen itsensä tekemät elokuvat omasta elämästään, joita on ollut Suomessakin nähtävillä erityisesi Skábmagovatin elokuvafestivaalilla Inarissa, ovat hiljalleen lisääntyneet ja korvanneet aikaisempien vuosikymmenien kolonialistissävytteisten teosten usein yksinkertaistetut ja rasistiset esitykset. Utama on tästä hyvä esimerkki. Grisin elokuva ei saarnaa vaan siinä ilmastonmuutoksen vaikutus esitetään sellaisena kuin se on eli kaikkea elämää ja kulttuurista monimuotoisuutta meidän elinaikanamme uhkaavana tekijänä.
Tuomo Marttila & Oona Honkanen
Esittelyteksti on muokattu aikaisemmin verkkolehti Film-O-Holic.comissa julkaistusta ensi-ilta-arvostelusta.
Kuva: Filmikamari