Vortex
Ranska, Belgia, Monaco 2021
Ohjaus ja käsikirjoitus: Gaspar Noé
Pääosissa: Dario Argento, Françoise Lebrun, Alex Lutz
K16
142 min
Puhuttu kieli: ranska, englanti
Iäkäs pariskunta elelee sokkelomaisessa huoneistossa kirjojen keskellä. Nainen, ihmisiä työkseen auttanut psykiatri on tätä nykyä dementikko, josta sydänvaivainen elokuvakriitikkomies pyrkii parhaansa mukaan huolehtimaan. Heillä on poika, keski-ikäinen ex-narkomaani. Vortex keskittyy kuvaamaan näiden ihmisten elämän iltahämärää parin päivän verran.
Pariisissa asuvan argentiinalaisen Gaspar Noén nimi herättää ristiriitaisia tunteita. Esikoisteos Yksin kaikkia vastaan (1998) sisältää heikkohermoisille ohjeen poistua salista, Irreversible – syntiset (2002) yhdeksänminuuttisen brutaalin raiskauksen ja Love (2015) kolmiulotteisena kuvattua autenttista seksiä. Enter the Void (2009) on päähenkilön silmin nähty kuolematrippi ja Climax (2018) helvetilliseksi yltyvää happoilua. Näiden ohella Noé on ohjannut musiikkivideoita ja lyhytelokuvia, mm. kondomia käyttävällä Minotauroksella AIDSia vastaan kampanjoineen pornofilmin Sodomites (1998).
Vaikkei Vortex sisällä shokkiaineita, on Noé kutsunut sitä kovimmaksi filmikseen, päin kasvoja lyödyn vaahtosammuttimen sijaan jokaista koskettavan ajan nuolen vastatessa sen väkivallasta. Jotkut ovat maininneet teoksen Noén vähiten kiistanalaiseksi työksi, toiset luonnehtineet sen tuhonneen heidät henkisesti. Ohjaajan vuonna 2019 tapahtunut aivoverenvuoto sai tämän pohtimaan elämää ja kuolemaa kuultuaan, että hänen todennäköisyytensä selvitä hengissä ja ilman aivovauriota oli vain 15 %. Noén muistisairas äiti toimi myös yhtenä inspiraationlähteenä. Vortex onkin omistettu niille, joiden aivot hajoavat ennen sydäntä.
Lähtökohdat löytyvät covid-rajoituksista, tuottajien toivottua filmiä, jonka voisi kuvata mahdollisimman tiiviissä tilassa muutamalla näyttelijällä. 10-sivuinen käsikirjoitus syntyi helmikuussa 2021 ja valmis elokuva sai ensi-iltansa Cannesissa heinäkuun puolivälissä. Noé on verrannut kuvauksia ahtaassa, matalakattoisessa ja pitkässä asunnossa viideksi viikoksi sukellusveneessä. Filmissä käytetään jo 50-minuuttisesta Lvx Æternasta (2019) tuttua split screen -tekniikkaa, kankaan jakamista kahteen osaan, joista kumpikin seuraa toista päähenkilöä pitkinä master-ottoina. Tehokeino kuvastaa, miten dementia sysää yhdessä iät ja ajat eläneet vanhukset kahteen eri maailmaan.
Vaimona nähdään lähes sadassa elokuvassa näytellyt Françoise Lebrun, joka muistetaan parhaiten v. 1973 draamasta Äiti ja huora. Aviomiestä esittää giallo-legenda Dario Argento todennäköisesti ainoassa isossa roolissaan. “Neorealismin lapseksi” julistautunut ohjaaja suostui osaan vasta kuultuaan, että elokuva tehtäisiin kokonaan improvisoimalla.
Joonatan Nikkinen
Kuva: Filmikamari